Teksti: Anne Rautiainen
Kävelen kallioharjannetta keväisen metsän keskellä. Omia polkujani, hiljaa omissa mietteissäni. Aistit keskittyvät havainnoimaan kahisevia varpuja ja smaragdina hohtavaa sammalta.
Mieli halajaa kuitenkin veden äärelle. Tiedän lammen olevan melko lähellä, ja kun tavoitan oikeaan suuntaan kaartavan vahvan polun, seurailen sitä. Moni muu on jo ennen minua halunnut samalle lammelle. Vesi on kuin jättiläismagneetti. Se vetää puoleensa katsomaan ja kokemaan. Melkein jokaista järveä ja lampea kiertää luonnon neulaspolku.
Ulkoilureitti vie usein veden äärelle
Veden vetovoima tunnetaan ja sen hyödyntämiseen pyritään yhä useammin ylläpidetyillä ulkoilureiteilläkin.
Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvilla on noin 40 virkistyskäyttöön tarkoitettua aluetta, joissa kaikissa, yhtä lukuun ottamatta, on jonkinlaista vettä. On lampia, järviä, pieniä koskia tai meri. Uuvissa taukopaikat pyritään sijoittamaan mahdollisimman mukavasti veden lähelle ja reiteillä on kiinnitetty erityistä huomiota erilaisiin kauko- ja lähinäkymiin vesille.
Veden äärelle pääsyyn on panostettu vastikään myös Kouvolassa. Uusi Kymijoen ulkoilureitti valittiin juuri vuoden 2024 retkikohteeksi. Kymijoen rantoja hipovan, ja pari kertaa sen ylittävän rengasreitin tavoitteena on ollut esitellä ja tuoda ihmisten ulottuville Kymijoen upeita rantamaisemia ja kulttuuriympäristöjä. Erityistä kiitosta ovat saaneet aivan veden partaalla olevat lankkusillat ja lukuisat näköalapaikat.
Melko tavallista on sekin, että vesi on nähty niin tärkeäksi, että kaupunki on ollut valmis lunastamaan tai pakkolunastamaan rantoja yhteiseen hyvään. Näin syntyi esimerkiksi pitkä ja yhtenäinen, meren rantaa viistävä, 40 kilometrin mittainen Espoon rantaraitti. Rantaraitilla meri, lehtomaiset suojelualueet, rantakivikot, urbaani ympäristö ja historia käyvät jatkuvaa vuoropuhelua. Meri ja merimaisema, meren tuoksu ja tuuli, on kuitenkin koko reitin yhteinen nimittäjä ja vetonaula.
Sisävesiltä vastaava, hyvin suosittu ympyrän mallinen reitti löytyy vaikkapa Hämeenlinnasta. Siellä vajaan kuuden kilometrin mittainen rantareitti kiertää kansallisen kaupunkipuiston alueella Vanajavettä. Reitillä on vuodessa noin 200 000 ulkoilijaa. Se ei ole ihan vähän!
Mikä vedessä sitten vetää?
Marko Leppäsen ja Adela Pajusen Terveysmetsä-kirjassa kerrotaan englantilaisesta tutkimuksesta, jossa havaittiin, että ulkoilureitin varrella sijaitseva vesielementti kohotti voimakkaimmin ihmisten mielialaa ja itsetuntoa. Veden läsnäolo keventää oloa ja vähentää ahdistusta ja levottomuutta. Samalla rentouden, ilon ja tyytyväisyyden kokemukset lisääntyvät. Maisema, jossa on vettä, tasaa tunteita.
Ja kun mieli lepää, tulee hyvä olo. Ei ole sattumaa, että rantakallioilta löytyvät ehkä kaikkein useimmin ilman lupaa tehdyt, villit nuotioiden pohjat. Alati elävän veden ja tulen katselussa on jotain samankaltaista, ikiaikaista vetovoimaa. Usein veden äärellä on myös kokemus tilasta, luonnon avaruudesta ja ehkä omasta pienuudestakin. Oma rakas mökkiranta on monen mielipaikka.
Veteen, uimaan!
Oma, keväinen polku kuljettaa minut aivan lammen rantaviivaan asti. Ripustan vaatteet pienen näreen oksalle ja liu’un hiljaa ja varovasti tummaan veteen. Pinnan alla voi aina olla hakopuita, kantoja tai muuta terävää, joka ei näy. Veden pinta heijastaa vain taivasta ja ympäröivää metsää. Puut piirtävät lampea.
Vedessä olen luonnon keskellä, osa elonkirjoa ja osa maisemaa. Nousen hiljaa vedestä, kuivattelen ja vain olen. Keho huokaa ja onnellistuu.
Yhä useampi ranta kaavoitetaan ja rakennetaan asumiskäyttöön. On hienoa ja tärkeää, että kaupungit, kunnat ja muut toimijat turvaavat ja tarjoilevat asukkaille vesimaisemia ja paikkoja päästä veden äärelle ja vesille. Koska jo veden näkeminen ja sen lähellä oleminen tuottaa tutkitusti hyvinvointia, miksi emme käyttäisi sitä tietoisesti hyväksi?
Lähteet:
Terveysmetsä. 2017. Marko Leppänen ja Adela Pajunen.
Jutun kirjoittaja Anne Rautiainen on luonnon virkistyskäytön syväosaaja, joka on tehnyt pitkään töitä ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön vaikuttamisen ja edunvalvonnan parissa. Hän paneutuu tällä hetkellä luontopohjaiseen työnohjaukseen sekä ratkaisukeskeiseen valmennukseen.
