Teksti: Anne Rautiainen
Ihmisten kiinnostus luontoon, metsiin ja puihin on kasvanut 2010-luvulta lähtien. Ilmiö näkyy monella tavalla, kuten vilkkaana keskusteluna kaupunkimetsistä.
Lähimetsät ovat ihmisille erityisen tärkeitä ja merkityksellisiä. 72 % suomalaisista asuu kaupungeissa. Lähimetsä tarkoittaa siis monelle kaupunkimetsää, hoidettua puistometsää tai puistoa (Elämänmittainen lähivihreäpolku 2020).
Onko sitten ihme, että kaupunkipuiden ja -metsien hoidosta käydään tulistakin keskustelua paitsi puiden juurella, myös sosiaalisessa mediassa ja kaupunkien palautekanavissa?
Porvoossa on kansallinen kaupunkipuisto, johon kuuluu upeita ulkoiluympäristöjä ja historiallisesti merkittäviä paikkoja. Metsä ja maisema on monille porvoolaisille rakas. Siksi selvitimme, millaisia tunteita lähimetsien hoito Porvoossa herättää.
Pasi Liitiäinen toimii Porvoossa liikuntapaikkamestarina. Hänen vastuullaan ovat kaupungin ulkoilureitit. Reiteillä on ollut hoitovelkaa.
”Olemme raivanneet ulkoilureittejä, avartaneet näkymiä ja lisänneet turvallisuutta. Vesakon raivaus hyväksytään, mutta paksumpien puiden kaataminen herättää usein keskustelua”, kertoo Liitiäinen.
”Porvoossa on alueita, joilla yksittäisiä, esimerkiksi kirjanpainajien kuivattamia kuusia voi poistaa niin, että kukaan ei kysele asiasta. Toisen ulkoilureitin varrella minkä tahansa puun kaataminen voi nostaa kritiikkiryöpyn”, Liitiäinen jatkaa.
Vuonna 2023 päättynyt Puut lähellämme -projekti tarkasteli ihmisten tarinallista suhdetta yksittäisiin puihin. Tulokset osoittavat, että puut ovat yhä useammin ihmisille tärkeitä oman elämänkatsomuksen, maailmankuvan ja arvomaailman ilmentäjiä. Niihin liittyy henkilökohtaisia tapahtumia, tunteita ja muistoja. Silloin suhde puihin kytkeytyy omaan identiteettiin ja minuuteen. Kun puut koetaan osaksi identiteettiä, ne eivät ole vain luonnon elementtejä, vaan symboloivat syvempää yhteyttä omaan itseen. Ihminen voi nähdä itsensä puun kaltaisena – juurtuneena johonkin tiettyyn paikkaan. (Itseksi puiden kanssa 2023).
Ei ihme, että puiden kaatamisesta voi tulla paha mieli.
Liitiäinen on tyytyväinen siihen, että niin monet ulkoilevat ja pitää hyvänä puista käytävää keskustelua.
”Haluamme hoitaa ulkoilumetsiä hyvin. Siksi on tärkeää olla tietoinen, mitä ihmiset ajattelevat. On olennaista ymmärtää, mikä alueen asukkaille on maisemassa tärkeää”, Liitiäinen toteaa.
Suuret puut lisäävät alueen viihtyisyyttä ja muovaavat paikan henkeä. Ne suojaavat ja tarjoavat alustan luonnon monimuotoisuudelle. Kaupungissa turvallisuus ja käytännön syyt voivat kuitenkin vaatia puiden kaatamista. Tämä luo selkeän hierarkian: järjestystä pidetään yllä poistamalla puita.
Metsätalousinsinööri Tommi Laakkonen ratkoo työkseen kiperiä ja monitavoitteisia metsänhoitokysymyksiä Porvoon kaupungilla.
”Metsätalouden tuotolla ei ole mitään tavoitetta Porvoon kaupunkimetsissä. Ympäristön hoito ja puiden kaataminen lähtee aina paikan käytön tarpeista”, Laakkonen kertoo.
Konflikteja ja väärinymmärryksiä pyritään välttämään Porvoossa viestinnällä ja hyvällä töiden suunnittelulla.
”On hienoa, että voimme hoitaa metsiä hyvin pienipiirteisesti. Kun jotain kaadetaan, katse on aina tulevaisuudessa – maiseman pysyvyydessä ja luonnon kestävyydessä pitkällä aikavälillä”, Laakkonen sanoo.
Kaupunkimetsien hoito vaatii tasapainoilua turvallisuuden, esteettisyyden ja luonnon monimuotoisuuden välillä. Keskustelu kaupunkipuista ja metsien hoidosta ei lopu. Koska puut ovat osa identiteettiämme, niiden puolustaminen on luonnollista. Ajoittain kiivaskin keskustelu on ihmisten pyrkimystä suojella sitä, mikä on heille arvokasta.
Lähteet:
Itseksi puiden kanssa. 2023. Minuutta jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä. Karoliina Lummaa, Kaisa Vainio, Aino Korrensalo, Tuomo Takala ja Eeva-Stiina Tuittila.
Luonnon virkistyskäyttö 2020. Marjo Neuvonen, Tuija Lankia, Katja Kangas, Johanna Koivula, Markku Nieminen, Anne-Mari Sepponen, Ron Store ja Liisa Tyrväinen.
Elämänmittainen lähivihreäpolku. Tietopaketti lähiluonnon hyvinvointivaikutuksista. Kestävä kaupunki -ohjelma. Suomen ympäristökeskus.
