Sopivalla kelillä hiljaisten, lumisten puiden lomassa on kuin satumaassa! Kevättalven auringossa järven jäällä kulkija piristyy ja voimaantuu pelkästä valosta ja tilasta. Koska kaikki eivät voi, osaa tai halua hiihtää, tarvitaan lumiseen aikaan liikkumiseen myös talvipolkuja, joita pitkin pääsee luonnon keskelle.
Lenkkeilijöille, pyöräilijöille ja koiran ulkoiluttajille on usein, asuinpaikasta riippuen, tarjolla talvisin vain maantien varsi tai jalkakäytävä. Sulan maan ulkoilureitit vedetään talvisin laduiksi tai niitä ei kunnosteta lainkaan. Totta kai, aina voi tallata itse polkunsa lumeen, mutta kun pehmeää lunta sataa yhtäkkiä enemmän, on se monelle kävelijälle ihan mahdoton tehtävä. Umpihankihiihtäjiäkin on varsin vähän.
Itseasiassa hiihtäjien määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana vähentynyt neljästäkymmenestä prosentista kolmeenkymmeneen. Samaan aikaan lähiluonnossa kävelyä harrastavien osuus on kasvanut seitsemästäkymmenestä prosentista kahdeksaankymmeneen. Talvipolut sopivat myös maastopyöräilyyn, jonka harrastajat lisääntyvät kuin hiutaleet lumipyryn yltyessä.
Ehkä harrastajakunnan muutoksesta ja myös monen kunnan hyvistä kokemuksista johtuu, että talvipolkujen kysyntä on noussut ja niitä osataan yhä useammin haluta.
Lohjan harjulla talvipolku syntyi mutkattomasti
Esimerkiksi Uuvin jäsenkunnista Lohjalla talvipolut tehdään yhteistyössä kaupungin ja Lohja Trails -pyöräilyseuran kanssa. Seura saa kaupungilta koneet ja polttoaineet ja seuran vapaaehtoiset ajavat reitit. Kunnossapitohommia on jokseenkin joka päivälle.
Lohjan harjulla kulkeva talvipolku on syntynyt siten, että on lähdetty vaan rohkeasti ajamaan reittiä isommin suunnittelematta. Lupia ei tarvittu kaupungin omalla maalla. Aluksi reitin linjauskin eli, mutta nyt talvipolkuverkosto on jokseenkin vakiintunut.
Talvipolkuja ajetaan kevyellä moottorikelkalla, jossa on kelin mukaan erilaisia kalusteita perässä. Koska kone ei ole kovin vahva, eikä talvipolun pohjalla ole sulan maan aikaista ulkoilureittiä, on kunnostettava polkukin kapea.
Lohjan liikuntapaikkapäällikkö Santtu Hägg kertoo, että polulla ei ole ollut turvallisuusongelmia. Reitti on kapea ja ihmiset tietävät, että siellä liikutaan monin eri tavoin. Tiedottamiseen panostetaan talven aikana – kun keli menee liian jäiseksi, pyritään siitä aina varoittamaan ulkoilijoita.
Lohjan talvipolkujen päällä roikkuu käyttäjien näkökulmasta uhkakuva – jos kunnossapitoon ei saada vapaaehtoisia, ei reittiä tule. Sitä ei ole nykyisellä resurssilla mahdollisuutta toteuttaa.
Turvallisuudesta
Talvipolulla voi muun muassa kävellä, juosta, ulkoiluttaa koiraa, vetää pulkkaa ja maastopyöräillä. Keskeistä on, että kaikki tietävät, että reitillä liikkuu ulkoilijoita monin eri tavoin ja erilaisilla vauhdeilla. Erityisiä ohitussääntöjä tai etuoikeuksia ei ole kellään, vaan reiteillä toimitaan toiset huomioivalla ja ystävällisellä tavalla.
Jaakko Leinonen vastaa työkseen ulkoilupalvelujen turvallisuuskysymyksiin Tukesissa (Turvallisuus- ja kemikaalivirasto). Hänen mukaansa talvipolkujen puute on isompi ongelma kuin itse talvipolkujen turvallisuus. Talvipolkujen tarjonta vähentää muun muassa tarvetta kävellä laduilla tai moottorikelkkareiteillä.
Talvipolkujen turvallisuutta voidaan lisätä muun muassa määrittämällä etukäteen reitin kiertosuunta ja antamalla ulkoilijoille mahdollisimman hyvä ennakkotieto siitä, mihin he ovat lähdössä.Leinosen mukaan monikäyttöön sisältyviä riskejä ovat esimerkiksi eri tavoin liikkuvien nopeuserot sekä koiran käyttäytyminen.
Näkyvä tiedottaminen auttaa siihen, että ihmiset oppivat reitin kunnon todella vaihtelevan säiden mukaan. Talvipolkuja on monenlaisia, mutta vain harvoin niitä hiekoitetaan.
Tuusulanjärven talvireitti
Tuusulassa luonnonjäille on tehty reittejä jo 1980-luvulta asti. Kauden pituus tietenkin vaihtelee, mutta kunnan kokemukset reitin ylläpidosta ovat karttuneet vuosikymmenten varrella. Osaaminen on tänä päivänä laajaa, ylläpidossa on mukana monenlaista asiantuntemusta ja tietoa ylläpidon nikseistä vaihdetaan avoimesti.
Viikonloppuisin Tuusulanjärven jäällä käy ulkoilemassa joskus tuhansia ihmisiä. Reitti on yli 6 km pitkä (mikäli säät sallivat) ja sen varrelta on lukuisia ”liittymiä” mm. järven rannalla oleviin kulttuurikohteisiin. Tuusulan kunnan vapaa-aikapalveluiden päällikkö Risto Kanerva korostaa tiedottamisen merkitystä. ”Hyvälläkään viestinnällä rata ei muutu joka säällä hyväkuntoiseksi, mutta hyvä tiedottaminen ja turvallisuusvalistus lisää luottamusta ja ymmärrystä, jos rataa ei saada kuntoon”, Kanerva toteaa.
Reitin kunnossapidon turvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Ylläpitäjille kyse on työturvallisuudesta. Täyttä varmuutta jään kantavuudesta ei voi koskaan taata, ja tähän pohjautuu kaikki toiminta ja päätöksenteko. Vuosien varrella Tuusulassa ja Järvenpäässä (Tuusulanjärvi sijoittuu kahden kunnan alueelle) on jatkuvasti kehitetty turvallisia työtapoja.
Tuusulanjärven jäällä kulkevalle reitille on ominaista, että eri tavoin liikkuville ulkoilijoille ei ole erikseen merkitty ja määrätty kaistoja, vaan ihmiset ohjautuvat luonnostaan liikkumaan siellä, missä se on heille sopivinta. Itseohjautuvuus on toiminut kävelijöiden, luistelijoiden, potkukelkkailijoiden, hiihtäjien ja muiden välillä hyvin.
Risto Kanerva kertoo, että kiinnittämällä huomiota turvallisuuteen, tiedottamalla muistakin talvireitin asioista sekä tekemällä töitä reitin kunnon eteen parannetaan asiakaskokemusta. Näin mahdollistetaan isojen ihmisryhmien pääsy samanaikaisesti talviseen luontoon liikkumaan.
Jutun kirjoittaja Anne Rautiainen on luonnon virkistyskäytön syväosaaja, joka on tehnyt pitkään töitä ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön vaikuttamisen ja edunvalvonnan parissa. Hän on opintovapaalla ja paneutuu tällä hetkellä luontopohjaiseen työnohjaukseen sekä ratkaisukeskeiseen valmennukseen.
Suomen Ladun talvireittihankeessa (8/2022-4/2023) syntyi opas Talvireitin luomiseen, ja se on tarkoitettu erityisesti kunnille, yhdistyksille ja ulkoilun puolestapuhujille. Suomen Latu on Uuvin asiantuntijajäsen.
