teksti: Anne Rautiainen

Luonnossa oleminen ja siellä liikkuminen on suomalaisille rakas harrastus ja hyvän olon lähde. Luonnonvarakeskuksen tekemän Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin mukaan 96 % aikuisväestöstä liikkuu luonnossa vuoden aikana. Eurobarometrin mukaan suomalaiset ovat Euroopan ulkoilevin kansa.

Monen mielipaikka löytyy vesiltä tai ainakin veden ääreltä. Toisen vetää luontoon tuttu ulkoilureitti tai pelkkä kaunis metsä neulaspolkuineen.

Tilastoinnissa lähivirkistyskäynti tarkoittaa sellaista ulkoilua, johon lähdetään kotoa ja reissu kestää alle vuorokauden. Vuorokautta pidemmät virkistyskäynnit lasketaan luontomatkoiksi.

Arkeen sopivat luonnon virkistyskäytön paikat ovat lähellä ja saavutettavia. Tärkeimmät niistä ovat kuntien ylläpitämiä, ihan tavallisia ulkoilupaikkoja ja luontoalueita.

Suomalaiset 15–80-vuotiaat lähtevät ulkoilemaan keskimäärin 3 kertaa viikossa ja noin 182 kertaa vuodessa. Koiran omistajilla ja innokkailla harrastajilla lähivirkistyskäyntejä on tietysti keskimääräistä enemmän. 85 % kaikista käynneistä ulottuu korkeintaan 10 kilometrin päähän kotoa.

Tehdään tästä nopea laskuharjoitus – montako lähivirkistyskäyntiä asukkaat tekevät omassa kunnassasi keskimäärin vuodessa?

Ajatellaan kunnan väkiluvuksi vaikkapa 30 000 asukasta. Näistä noin 80 % on 15–80-vuotiaita. Silloin aikuiset kuntalaiset lähtevät vuodessa noin 4 370 000 kertaa lähialueille ulkoilemaan.

Se ei ole ihan vähän.

Samaan aikaan tiedetään, että kaikista lähiulkoilukerroista vajaat 60 % suuntautuu kuntien ylläpitämille ulkoilualueille tai ulkoilureiteille. Esimerkkikunnassa se tarkoittaisi yli 2,5 miljoonaa ulkoilukäyntiä kunnan alueilla. Onko siis ihme, että suosituilla ja laadukkailla lähivirkistysalueilla tarvitaan hyvää kulun ohjausta, opastusta ja muuta infraa, jotta homma toimii?

Runsas kolmasosa lähivirkistyskäynneistä (35 %) kohdistuu yksityisille maa- ja vesialueille. Valtion maalle lähivirkistyskäynneistä kohdistuu noin 8 %. Kansallispuistoilla on vahva luontomatkailubrändi, mutta lähivirkistyksessä niiden rooli on vähäinen.

Lähivirkistyskertojen määrä on noussut Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin 20-vuotisen seurantajakson aikana. Tähän vaikuttavat ainakin erilaiset ulkoilun ja vapaa-ajan trendit. Myös pandemia nosti ulkoilun määrää.

Ulkoilun kysyntää tarkastelemalla päästään siis tärkeään johtopäätökseen: kuntien tarjoamat ulkoilupalvelut ja luontokohteet ovat valtavan tärkeitä lähivirkistykselle. Ne tuottavat mittaamattoman määrän ihmisten itse kokemaa subjektiivista, siis henkistä, fyysistä ja sosiaalista hyvinvointia, mutta myös liikettä, jota tarvitaan kipeästi lisää vähäisen liikkumisen aiheuttamien harmien vähentämiseksi.

Uudellamaalla väki vaihtuu. Myös jokaisen oma ulkoilu ja ulkoilutavat muuttuvat muun muassa elämänvaiheen, harrastusten, ajankäytön ja asuinpaikan mukana. On erityisen tärkeää viestiä ulkoilumahdollisuuksista uudestaan ja uudestaan, jotta uudet ja vanhatkin asukkaat voivat löytää itselleen ja omalle liikuntatavalleen sopivia lähivirkistyspaikkoja.

Ulkoilua koskeva tieto tukee kansalaisten yhdenvertaisuutta luonnossa oleskelun ja liikkumisen terveyshyötyjen saamiseksi. Kuntien ulkoiluun ja luonnon virkistyskäyttöön varatut alueet ja ulkoilumetsät tulisi nähdä investointina kuntalaisten hyvinvointiin.

Anne on luonnonvirkistyskäytön syväosaaja, joka on tehnyt pitkään töitä ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön vaikuttamisen ja edunvalvonnan parissa. Hän on opintovapaalla ja paneutuu tällä hetkellä luontopohjaiseen työnohjaukseen sekä ratkaisukeskeiseen valmennukseen. Annelle työssä on tärkeää uuden oppiminen ja yhdessä pohtiminen. Anne rakastaa maadoittaa itsensä metsässä mättäällä lojuen ja pilviä tiiraillen.