Teksi: Tapio Lepikkö / Uuvi
Reitti on keskeinen elementti ulkoilussa. Ulkoilu tai luonnossa liikkuminen tapahtuu aina jotakin reittiä pitkin, oli se sitten osoitettu ja tarkoitustaan varten tehty, satunnainen olemassa oleva polku maastossa tai vaikka sarja kussakin hetkessä valittuja askeleita umpimetsässä. Joskus reitti on vain keino päästä jonnekin tai saavuttaa jotakin, mutta sillä on potentiaalia olla paljon enemmän. Tästä syystä nostan seuraavassa esille pari omasta mielestäni tärkeää ajatusta reittien suunnitteluun ja toteutukseen liittyen.
Ulkoilukäyttöön tehty reitti ei ole vain maastoon raivattu, kulkukelpoiseksi enemmän tai vähemmän muokattu ja merkitty kulkuväylä, joka on tarkoitettu tiettyyn asiaan ja joka vie jonnekin. Sen sijaan tehty reitti on materiaalinen konstruktio, joka sisältää hyvin paljon suunnitteluun ja toteutukseen liittyviä eri syistä tehtyjä tietoisia ja tiedostamattomia valintoja. Näitä ovat esimerkiksi reitin linjauksen valinta, sen olemus, pinta ja leveys, reittiin liittyvät erilaiset rakenteet sekä merkintä. Edellä mainittuja asioita määrittävät usein monet käytännön seikat, ja hyvän reitin suunnittelu on muutenkin varsin monitahoinen tehtävä. Koska reitti – ja kaikki siihen liittyvät valinnat – määrittelevät vahvasti sitä, miten maisema, ympäristö, luonto ja koko ulkoilukerta kulkijalle näyttäytyy, on suunnittelussa käytännön asioiden ja reitin toimivuuden lisäksi kuitenkin hyvä pysähtyä pohtimaan hieman tarkemmin myös sitä, millaisen kokemuksen reitti kulkijalleen mahdollisesti tuottaa ja millaisia kokemuksia reitillä ja sen toteutuksella halutaan edistää.
Pelkästään reitin linjaus ja merkintä juuri tiettyyn paikkaan ovat jo itsessään vahva suunnittelijan tekemä tulkinta ympäristöstä; näkeekö hän ympäristön arvokkaana ja esille tuotavana asiana itsessään, vai toimiiko reitti ainoastaan läpikulkuväylänä jonkin arvokkaammaksi ajatellun kokemuksen äärelle. Samalla tavalla reitin leveydellä, pinnalla ja koko olemuksella asetetaan vahva kehys ulkoilun kokemukselle – on kovin erilaista kulkea esimerkiksi leveää ja suoraa reittiä kuin kapeaa ja mutkittelevaa. Merkinnällä puolestaan paitsi pidetään kulkija reitillä, myös luodaan kulkemiselle rytmiä; sillä miten merkintä toteutetaan, voidaan tätä rytmiä joko edistää tai rikkoa.
Reitti materiaalisena konstruktiona ja tulkintana ympäristöstä ja maisemasta nostaa tietyt asiat esiin. Nämä puolestaan luovat selkeät puitteet kulkijan tulkinnalle, ja niistä tulee perusta hänen kokemukselleen reitillä. Kokemus on vahvasti tunnepohjainen juttu, joka osaltaan myös liittyy kulkijan sekä tietoisiin että tiedostamattomiin odotuksiin. Saadun kokemuksen vaikutus on vahva: hyvän reitin tuottama fiilis jää mieleen ja kantaa, mutta huonosti suunnitellulle – sellaiselle josta ei oikein mitään saa – ei jotenkin vaan tee mieli mennä uudelleen.
Tapio (Master i idrett og friluftsliv, muotoilun opiskelija) toimii Uuvin toiminnanjohtajana ja organisaation johtamisen lisäksi hän tekee erilaisten reittien ja ulkoilun puitteiden suunnittelua. Tapiolle sydäntä lähellä ovat ulkoilun olosuhteiden edistäminen sekä luontoelämyksen ja käyntikokemuksen kehittäminen. Hän rentoutuu ja inspiroituu luonnon helmassa erilaisten luontoliikuntalajien parissa.
